Hetan Aitta
- Uusimmat tuotteet ja viimeisimmät kuulumiset -
perjantai 7. maaliskuuta 2014
Hengissä ollaan!
Terveiset täältä uudesta paikasta! Uniikkinurkkaukseen on tulossa lisää tuotteita vaikka itse nurkka on vielä aivan kesken. Mutta tähtäämme siihen, että tupaantuliaiset pidetään lauantaina 15.3. ja siihen mennessä kaiken pitäisi olla valmista.
Asiat ovat toden teolla alkaneet järjestyä. Veikkauksen pelipääte on paikoillaan ja toiminnassa. Pitkään suljettuna ollut puhelin sekä löytyi (neljän päivän kovan etsimisen jälkeen) että toimii. Hetan Aittaan voi siis taas soittaa.
Isot opastekyltit ovat jo suunnitteluasteella, alkuun pitää pärjätä tuolla pienenpienellä. Ihan hyvin ihmiset ovat silti tänne löytäneet.
Kirjoitan kohtapuoliin hieman pitemmän tarinan, ajattelin vain henkäistä tännekin jotain lyhyesti elonmerkiksi. Olo on ollut viimeisen viikon ajan väsymyksestä huolimatta suunnattoman helpottunut ja onnellinen, ja kadonnut kipinä työntekoonkin on alkanut löytyä. Ensi viikolla alan soitella läpi kaikki, joille vielä olen saamattomuuttani jäänyt velkaa.
Aurinko paistoi tänään pitkästä aikaa. Tästä taitaa sittenkin tulla vielä jotain :)
tiistai 18. helmikuuta 2014
Unikkituotenurkkaus alkaa täyttyä
SATAKUNNASTAKIN VASTATTIIN HAASTEESEEN!
”Vanhanaikainen käsillä tekeminen on minun juttuni”
Porilainen pitkän linjan käsityöläinen Jari Virta aloitti työskentelyn lyijylasi- ja tiffanytekniikoilla, tehden jälkimmäisellä myös korvakoruja ja riipuksia. Sittemmin hän ihastui sulatuslasikoruihin, ja innostus tekniikkaan on säilynyt edelleenkin. Mukaan on tullut myös puuhelmikorut, sekä puuhelmien ja lasin yhdistäminen.
”Tuotteiden muoto ja väri ovat kaikki kaikessa. Parempi kokeilla, muuttaa, tehdä uusiksi ja joskus hylätäkin, kuin todeta: ”Siitä tuli nyt tällainen”. En tyydy muutamiin trendiväreihin, vaan teen mahdollisimman moneen makuun sopivaa. Kuitenkin niin, että väriyhdistelmät ovat harkittuja. Työläs, mutta palkitseva tapa.”
”Vanhanaikainen käsillä tekeminen on minun juttuni”
Porilainen pitkän linjan käsityöläinen Jari Virta aloitti työskentelyn lyijylasi- ja tiffanytekniikoilla, tehden jälkimmäisellä myös korvakoruja ja riipuksia. Sittemmin hän ihastui sulatuslasikoruihin, ja innostus tekniikkaan on säilynyt edelleenkin. Mukaan on tullut myös puuhelmikorut, sekä puuhelmien ja lasin yhdistäminen.
”Tuotteiden muoto ja väri ovat kaikki kaikessa. Parempi kokeilla, muuttaa, tehdä uusiksi ja joskus hylätäkin, kuin todeta: ”Siitä tuli nyt tällainen”. En tyydy muutamiin trendiväreihin, vaan teen mahdollisimman moneen makuun sopivaa. Kuitenkin niin, että väriyhdistelmät ovat harkittuja. Työläs, mutta palkitseva tapa.”
perjantai 14. helmikuuta 2014
Ensimmäiset tuotteet Uniikkinurkkaukseen!
Ystävyyden pankin mukaan "uuteen" Hetan Aittaan tulee Uniikkituotteiden nurkkaus, ja kaksi inarilaista kädentaitojen ammattilaista on jo ottanut haasteen vastaan!
Puuhakas ystäväni kuvaa näitä ensimmäisten tuotteiden toimittajia seuraavasti:

"Nukke on Kaksama ky:n Hanne Paadarin valmistama. Kuvailisin häntä sanoin luova ja taitava käsityöläinen, nuori nainen, jolla on sydän paikallaan!"
Puuhakas ystäväni kuvaa näitä ensimmäisten tuotteiden toimittajia seuraavasti:

"Nukke on Kaksama ky:n Hanne Paadarin valmistama. Kuvailisin häntä sanoin luova ja taitava käsityöläinen, nuori nainen, jolla on sydän paikallaan!"
Kun yhdistää saamelaisuuden, pohjoiset materiaalit ja ripauksen nuoruuden hulluutta, muodostuu tuotemerkki Kaksama. Kaksama Ky on monialayritys jonka erikoisosaamiseen kuuluu ohjelmapalvelut sekä lahjatavara- ja käsityötuotantoa.
Tuotteet valmistetaan perinteisistä saamelaisista materiaaleista poronsarvesta, lampaanvillasta ja pohjoisista puulajeista mukailtuna nykypäivän käyttöä ajatellen. Kaksama collection vaatesarjastamme voit aistia vaikutteita vuosituhansia vanhoista saamelaisista kalliomaalauksista.
Myymälämme sijaitsee Inarin Porofarmin yhteydessä. Tervetuloa tutustumaan.
Oda-Liv Koivisto vastaa haasteeseen lämpimänpunaisella huopakorusetillä!

"Odaa voisi kuvata yhdellä sanalla, multitalentti. Yrittäjänä luova ja kokeilunhaluinen, monet materiaalit taipuvat upeiksi uniikkiesineiksi. Nainen, jonka lämpö kutsuu lähelle lämmittelemään!"
Lainasin Marjo-Riitan kirjoittamat kuvaukset melkein sellaisinaan, sillä olen itse tässä vaiheessa jotakuinkin sanaton. Olen syvästi kiitollinen kaikista ihanista ihmisistä ympärilläni, tutuista ja (toistaiseksi) tuntemattomista!

"Odaa voisi kuvata yhdellä sanalla, multitalentti. Yrittäjänä luova ja kokeilunhaluinen, monet materiaalit taipuvat upeiksi uniikkiesineiksi. Nainen, jonka lämpö kutsuu lähelle lämmittelemään!"
Lainasin Marjo-Riitan kirjoittamat kuvaukset melkein sellaisinaan, sillä olen itse tässä vaiheessa jotakuinkin sanaton. Olen syvästi kiitollinen kaikista ihanista ihmisistä ympärilläni, tutuista ja (toistaiseksi) tuntemattomista!
Ystävyyden pankki
Ne, jotka aiemmin seurasivat Hetan Aitan blogia, varmaan huomasivat sen kadonneen yhtäkkiä. Sille kävi niin kuin aina käy, kun bloginpitäjä väsyy: se joutui vähäksi aikaa hyllylle. Aika kului, ja hyllytys venyi viikoiksi, kuukausiksi...
Mitä tällä välin sitten on tapahtunut? Yritysneuvojat ja muut asian kanssa työtään tekevät kutsuvat sitä kahden vuoden kuolemankuopaksi. Minä kutsun sitä henkiseksi lamaksi. Kun puurtaa yksin ja ongelmat kasaantuvat, niitten painoon turtuu. Viimein tilanne oli se, etten edes avannut minulle tullutta postia enää.
Tällaiseen väsymiseen kuluu sekin, että kun viimeinkin alkaa näkyä valoa tunnelin päässä, ovat voimat hiipua kokonaan. Toivo paremmasta tulevasta tuntuu saavuttamattomalta, vaikka se olisi ihan käsillä. Olen nyt pääsemässä uusiin tiloihin, ja vaikka olen siitä iloinen, en millään jaksaisi tehdä töitä muuton eteen.
Mitä suomalainen tekee, kun sillä on hätä? Istuu yksin voimassa pahoin. Kynnys avun pyytämiseen on korkeampi kuin mikään muu este maailmassa. Sen tunnustaminen ja hyväksyminen, että en osannutkaan, en tiennytkään, uskoin vääriä ihmisiä tai en uskonut niitä oikeita, on aivan mahdottomalta tuntuva tehtävä. Epäonnistuminen hävettää ja lannistaa.
Kun viimein sain sanotuksi sen ääneen (tai oikeammin, kun viimein eräänä synkkänä iltana sain sen tunnustetuksi lähimmille kavereilleni Facebookissa), alkoi tapahtua. Ystäväni tulivat apuun, ja varsinkin yksi heistä laittoi ison pyörän pyörimään. Hän organisoi omia ystäviään liikkeelle avukseni ja perusti Ystävyyden pankin. Hän otti puolestani selvää asioista ja laittoi minut soittamaan yritysneuvojalle. Hänen "painostuksestaan" nyt siis istun ja kirjoitan tätä, uutta blogipäivitystä ensimmäistä kertaa melkein päivälleen kahteen vuoteen.
Nyt blogin tarkoituksena on seuraavien viikkojen aikana seurata Ystävyyden pankin toimintaa sekä sitä, miten kauppias selviää ylös liejuisesta kuopastaan vai selviääkö lainkaan. Kirjoitan tämän siksikin, että jos joku toinen löytää joskus itsensä samanlaisesta kuopasta, hän ehkä saa tästä muutaman hyvän neuvon omaksi avukseen.
Sen olen muutamien viime päivien aikana jo oppinut, että apua on saatavilla ja jollei itse osaa sitä hakea, aina on jossain joku joka osaa ja tietää. Joskus täytyy vain tunnustaa, että ei tämä nyt mennyt ihan kuin Strömsössä - ja sitten päättää tehdä jotain sen eteen, että jatkossa toivottavasti menisi! Onneksi sitä ei tarvitse yrittää yksin.
Mitä tällä välin sitten on tapahtunut? Yritysneuvojat ja muut asian kanssa työtään tekevät kutsuvat sitä kahden vuoden kuolemankuopaksi. Minä kutsun sitä henkiseksi lamaksi. Kun puurtaa yksin ja ongelmat kasaantuvat, niitten painoon turtuu. Viimein tilanne oli se, etten edes avannut minulle tullutta postia enää.
Tällaiseen väsymiseen kuluu sekin, että kun viimeinkin alkaa näkyä valoa tunnelin päässä, ovat voimat hiipua kokonaan. Toivo paremmasta tulevasta tuntuu saavuttamattomalta, vaikka se olisi ihan käsillä. Olen nyt pääsemässä uusiin tiloihin, ja vaikka olen siitä iloinen, en millään jaksaisi tehdä töitä muuton eteen.
Mitä suomalainen tekee, kun sillä on hätä? Istuu yksin voimassa pahoin. Kynnys avun pyytämiseen on korkeampi kuin mikään muu este maailmassa. Sen tunnustaminen ja hyväksyminen, että en osannutkaan, en tiennytkään, uskoin vääriä ihmisiä tai en uskonut niitä oikeita, on aivan mahdottomalta tuntuva tehtävä. Epäonnistuminen hävettää ja lannistaa.
Kun viimein sain sanotuksi sen ääneen (tai oikeammin, kun viimein eräänä synkkänä iltana sain sen tunnustetuksi lähimmille kavereilleni Facebookissa), alkoi tapahtua. Ystäväni tulivat apuun, ja varsinkin yksi heistä laittoi ison pyörän pyörimään. Hän organisoi omia ystäviään liikkeelle avukseni ja perusti Ystävyyden pankin. Hän otti puolestani selvää asioista ja laittoi minut soittamaan yritysneuvojalle. Hänen "painostuksestaan" nyt siis istun ja kirjoitan tätä, uutta blogipäivitystä ensimmäistä kertaa melkein päivälleen kahteen vuoteen.
Nyt blogin tarkoituksena on seuraavien viikkojen aikana seurata Ystävyyden pankin toimintaa sekä sitä, miten kauppias selviää ylös liejuisesta kuopastaan vai selviääkö lainkaan. Kirjoitan tämän siksikin, että jos joku toinen löytää joskus itsensä samanlaisesta kuopasta, hän ehkä saa tästä muutaman hyvän neuvon omaksi avukseen.
Sen olen muutamien viime päivien aikana jo oppinut, että apua on saatavilla ja jollei itse osaa sitä hakea, aina on jossain joku joka osaa ja tietää. Joskus täytyy vain tunnustaa, että ei tämä nyt mennyt ihan kuin Strömsössä - ja sitten päättää tehdä jotain sen eteen, että jatkossa toivottavasti menisi! Onneksi sitä ei tarvitse yrittää yksin.
torstai 13. helmikuuta 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)